INTIMATE LIGHT (2022)

New Book from Tero Puha

The award-winning photographer and visual artist Tero Puha is known for his lens-based art and installations. Borrowing the idiom of Pop culture and consumerist aesthetics, Puha deals with topically relevant themes such as the problematics of body image and gender, as well as the body as a social construct.

Meanwhile, Puha is also an incurable idolizer of beauty. This book highlights a pick of his finest portraits from throughout his career. Some of the models are passing acquaintances, while others are closer companions, but all are portrayed with an equally exquisite sense of intimacy and achingly beautiful aesthetic sensibility.

Man at his most bare

Palkitun valokuvaajan ja visuaalisen taiteilijan Tero Puhan uuden teoksen Intiimi valo | Intimate Light kansi jo paljastaa, ettei kyseessä ole ihan tavallinen valokuvakirja. Puha on suunnitellut teostaan jo pitkään, ja sen valokuvat ovat syntyneet lähes kolmenkymmenen vuoden ajanjaksona 1994–2021. Kirja sisältää kuraattori ja tietokirjailija Antti Kauppisen Puhasta tekemän haastattelun. Siinä Puha kertoo halunneensa luoda kokonaisvaltaisen katseluelämyksen, jossa kaikki elementit tukevat toisiaan, aina paperin tuntumaa myöten.

Here he succeeds. The size of the book, high-quality binding and printing create a framework for a photographic work that gets under the viewer’s skin. Puha says that in the future he wants to focus more and more on the publication of themed photo books, because the books will remain after the photo exhibition ends.

Valo ja varjot hyväilevät alastomien miesten kehoja, kun Puhan kamera piirtää niiden ääriviivoja ja tallentaa kuvattaviensa katseita, ilmeitä ja liikettä. Kuvattavat eivät ole ammattimalleja vaan monenlaisia tavallisia miehiä: nuoria ja vanhempia, atleettisia bodareita ja herkkiä androgyynejä. Kaikille heille on kuitenkin yhteistä vahva karisma, joka kuvista säteilee. Osa malleista on Puhalle läheisiä ihmisiä, joten kyseessä on myös eräänlainen henkilökohtainen visuaalinen biografia. Jotkut henkilöistä hän on tavannut vain kerran kuvaustilanteessa. Kuvaussessioita hän ei ole etukäteen kovinkaan paljon suunnitellut, ne ovat syntyneet spontaanisti. Tämä näkyy kuvien rentoutuneessa, vapautuneessa tunnelmassa. Kuvattavat eivät poseeraa vaan esiintyvät aidosti omana itsenään. Jotkut mustavalkoiset valokuvat muistuttavat taidegrafiikan vedoksia hallitulla sommittelullaan ja esteettisyydellään. Toisista – monesti värillisistä vedoksista – säteilevä ilo ja leikkimielisyys osoittavat, että mallit ovat heittäytyneet mukaan kuvausprojektiin täydellä sydämellä.

Alkujaan analogisen kuvaamisen paremmuudesta vakuuttunut Puha on myöhemmin huomannut, että digitaalinen kamera tarjoaa monesti paremmat eväät erilaisiin tilanteisiin. Puhan kuvaustapa on vuosien varrella myös muuttunut. Varhaisemmissa kuvissa hän pysytteli etäämpänä kuvattavistaan, ja mallit esiintyivät vakavina. Nykyään hän on tullut rohkeammaksi, ja jäykkä veistoksellisuus on vaihtunut enemmän mallien persoonallisiksi muotokuviksi eleineen ja ilmeineen. Ajan kulku näkyy myös kuvissa. Joitain mallejaan hän on kuvannut viidentoista vuoden välein. Nämä kuvaparit vierekkäisillä sivuilla näyttävät ajan piirtämät merkit ihmiskehossa.

Mies on harvoin objekti, katseen kohde, sillä yleensä se rooli kuuluu naisille. Kauppinen tiedusteleekin Puhalta, millaista palautetta kuvat ovat tässä mielessä saaneet? Puha ei ole asiaa juuri pohtinut. Hän toteaa kuitenin: ”Typerimmät kommentit olen saanut kuulla joiltain homoystäviltäni, jotka jostain syystä olettavat, että kuvaussessioni miesten kanssa huipentuvat seksiin” Näin ei kuitenkaan ole käynyt, sillä kuvaustilanteet ovat olleet kaverillisia ja ammatillisia. Eikä riitä, että kuvattavana on kaunis mies, ja valokuvalle oleelliset valo ja sommittelu ovat kunnossa. Kuvasta täytyy välittyä myös tunnetila. ”Jonkin selittämättömän täytyy olla läsnä”, Puha toteaa. Silloin kuvissa on kyse taiteesta.

The work includes previously unpublished poems by author Juhani Brander . Beautiful hands of a beautiful person. / Let me hang them on the wall, hands. / Give the nights when the fingers come towards. The pictures of the emotionally strong work prove the old wisdom: one picture says more than a thousand words. Many of the models in the book look openly and confidently at the photographer – and at us viewers – as if to say: this is who I am, a human at its most bare. HANNELE SALMINEN Lue alkuperäinen blogi täältä.